Kasvukeskusajattelu on vanhanaikaista

Tutkija Leena Ilmola yrittää selvittää, mitä on tapahtumassa. Digitalisaatio ja globalisaatio etenevät vääjäämättömästi ja muuttavat niin yksityisen ihmisen kuin suurvallan elämää ja elämäntapaa. Muutosta on vaikea hahmottaa, vaikka näemme siitä hiljaisia ja meluaviakin signaaleja. Ne meluisimmat ovat pyrkimyksiä kääntää kehitystä menneisyyden työkaluilla, joista suurin osa on auttamattoman tylsiä.

– Yksi asia näyttää ilmeiseltä. Meidän on päästävä irti paikkasidonnaisuudesta, Leena Ilmola sanoo.

Leena Ilmola työskentelee kansainvälisessä soveltavan systeemianalyysin instituutissa (IIASA) Itävallassa. Se on perustettu tekemään systeemianalyysia sellaisista ongelmista ja haasteista, jotka ovat niin isoja, että yksi yritys tai valtio ei kykene niitä ratkaisemaan. Instituutin toiminnan rahoittavat sen jäsenvaltiot eri puolilta maailmaa.

Leena Ilmola asuu Luopioisissa.

– Teen sataprosenttista etätyötä, sanoo Luopioisissa erinomaisesti viihtyvä Ilmola.

Kansainvälinen etätyö on kantapään kautta opettanut, kuinka paikkasidonnainen järjestelmä meillä on.

– Meidän systeemi lähtee yhä edelleen siitä, että ihminen tekee työtä yhdelle työnantajalle ja asuu yhdessä paikassa. Jos tämä oletus ei päde, tulee paljon kaikenlaisia hankaluuksia asioiden hoitamisessa, olipa kyse sitten verottajasta, sosiaaliturvasta tai terveydenhuollosta. Muutos etenee kuitenkin nopeasti, sillä digitaalisuus on vapauttanut ihmisen tekemään valintoja sen suhteen, missä hän työtä tekee ja asuu.

– En oikein ymmärrä tätä viranomaisten jäykkyyttä, sillä heillä on käytössään samat digitaaliset työkalut, joilla he voisivat tosi tehokkaasti tarjota palveluja ihmisille muuttuvissa tilanteissa, Ilmola sanoo.

Digitalisuutta on toki monissa viranomaispalveluissa jo hyödynnettykin. Passin voi tilata kätevästi verkossa ja auton saa pois rekisteristä ja takaisin reksiteriin muutaman tunnin varoitusajalla. Mutta moni viranomainen työskentelee yhä niin kuin digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ei olisi lainkaan olemassa.

Systeemianalyysi tuo ymmärrystä

kannettava tietokone ulkona syksyllä

”Digitaalisuus on vapauttanut ihmisen tekemään valintoja sen suhteen, missä hän työtä tekee ja asuu”, Leena Ilmola sanoo.

Leena Ilmola on ollut selvitysmiehenä mukana valtioneuvoston Toimi-hankkeessa, jossa yritettiin hahmottaa, mitä haasteita käsillä oleva murros asettaa tulevaisuuden sosiaaliturvalle. Hän lähestyy monimutkaista ja vielä vaikeasti hahmottuvaa muutosta systeemianalyysin avulla.

Leena Ilmola on ollut tekemässä IIASA:n ja OECD:n yhteistä tutkimusta Systemic Thinking for Policy Making, jossa luodataan systeemianalyysin avulla käsillä olevan muutoksen eri vaikutuksia ja tehdään myös ehdotuksia siitä, kuinka muutos pitäisi ottaa huomioon politiikan valmistelussa ja päätöksenteossa.

– Ei tässä mitään patenttiratkaisuja ole tarjolla. Sen voi kuitenkin nähdä, että joustavin maa saa kilpailuedun. Tässä tullaan mm. paikkasidonnaisuuteen. Olisi esimerkiksi tärkeää, että meillä olisi olemassa toimiva järjestelmä, joka palvelisi useille eri työnantajille eri maissa tehtävää työtä, sillä siitä on tulossa kaiken aikaa tyypillisempi moderni työmuoto. Miksei verottaja voisi tarjota palvelua, josta voisin seurata kaikkia omia tulotietojani?

Paikkasidonnainen toimintamalli mahdollistaa vero- ja sosiaaliturvashoppailun, mutta saattaa aiheuttaa suuria ongelmia esimerkiksi äkillisen sairastumisen ja onnettomuuden sattuessa. Suomessakin kunnallisessa perusterveydenhuollossa saatetaan lähettää vieraspaikkakuntalainen avuntarvitsija, jos kyse ei ole hätätapauksesta, saamaan apua vaivoihinsa sen kunnan terveyskeskukseen, jossa hän on kirjoilla.

Systeemikartta näyttää, mikä asia vaikuttaa mihin ja millä voimakkuudella.

Näistä eri tekijöistä ja eri tavalla vaikuttavista voimista saa käsityksen systeemianalyysin avulla. Metodia voi käyttää mm. työpaikoilla. Laaditaan systeemikartta, jossa eri tekijöiden vaikutus toisiinsa piirretään ja näin saadaan aikaiseksi kuva, joka kertoo, mikä asia vaikuttaa mihinkin ja millä voimakkuudella.

Systeemikartta toimii erityisen hyvin tilanteissa, joissa ei päästä yksimielisyyteen siitä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Tämän avulla esimerkiksi erilaisen poliittisen kannan omaavat ihmiset pääsevät väittelyn sijaan keskustelemaan asioista ja ehkä jopa löytävät yhteisen näkemyksen siitä, mitä ongelmat ovat ja mikä on niiden mittakaava. Tätä metodia käytettiin mm. Toimi-hankkeessa, jossa parlamentaarinen työryhmä pohti sitä, mitkä ovat Suomen tulevaisuuden sosiaaliturvan kannalta keskeisimpiä tekijöitä.

– Suomen sosiaaliturvan kannalta ongelmallisia ovat epäsäännölliset ja nopeasti vaihtelevat tulot, etenkin jos osa niistä muodostuu ulkomailta. Tähän meidän järjestelmämme ei tahdo taipua, Leena Ilmola sanoo.

Riiston uudet muodot

Digitalisaatio mahdollistaa työnantajalle työvoiman käytön optimoinnin. Siitä esimerkkeinä ovat esimerkiksi työvoiman vuokrausta hoitavat yritykset. Kun työtä tarvitaan vain muutamia tunteja, kokopäiväiseen työntekijään ei ole tarvetta. Tällaisten työsuhteiden hallinta on työlästä. Sen vuoksi sitä ovat tulleet hallinnoimaan vuokratyöyritykset ja erilaiset digitaaliset palvelualustat. Tällaiset työsuhteet ovat yleisiä esimerkiksi ravintola-alalla tai kuljetuksissa.

Yrittäjyyden ja palkkatyön raja hämärtyy myös alustataloudessa, jossa ei ole perinteisiä työsuhteita. Alustatoimija, esimerkiksi osuuskunta, huolehtii osuuskunnassa mukana olevien hallinnollisista velvoitteista. Jokaisella on kuitenkin vastuu omasta toimeentulostaan.

Alustataloudesta löytyy hyviä ja huonoja esimerkkejä.

Alustataloudesta löytyy hyviä ja huonoja esimerkkejä. Toimiva alustayritys luo uusia tulolähteitä ja näin voi jakaa tekijöille enemmän tuloa. Jos kyseessä on yhteinen alusta, voitot jaetaan arvontuoton osuuden mukaan eivätkä ne siirry pelkästään omistajille.

Huonoissa alustayrityksissä sen sijaan poljetaan palkkoja. Tekijä ei saa kunnon palkkaa, eikä sen myötä kunnollista sosiaali- ja eläketurvaa, mutta on yrittäjästatuksen vuoksi voimaton korjaamaan tilannetta.

”Digitalisaatioon ja globalisaatioon liittyy myös riskejä, esimerkiksi pääomien kasaantumisen vuoksi”, Leena Ilmola sanoo.

Leena Ilmola näkee asian myös globaalisti.

– Ylikansalliset yritykset voivat tehokkaasti hyödyntää sitä, että maailmassa on suuret tuloerot. Tuotantoa ohjautuu maihin, joissa palkat ovat matalimmat. Digitalisaatio tarjoaa myös mahdollisuuksia siirtää tehtäviä sellaisiin maihin, joissa on käytännössä rajaton työvoimapotentiaali. Niissä maissa ihmisten on hyvin vaikea valvoa omaa etuaan.

– Suomen kannalta ongelma on se, että globalisaatio ja digitalisaatio kasaavat pääomaa hyvin tehokkaasti. Pienenä taloutena Suomi on edelleen suhteellisen vähäisten pääomien maa. Siitä voi seurata, että osaamisen ja koulutuksen merkitys vähenee kilpailukyvyn kasvattajana, vaikka muita valtteja ei olisi käytössäkään.

Punainen tupa ja läppäri

Suomessa on aika pitkään vannottu kasvukeskusten nimiin. Kehitys on ollut osin haluttua, osin vääjäämätöntä. Muuttoliike on ollut voimakas. Itä- ja Pohjois-Suomessa autioituminen on yksi suurimmista haasteista, johon ei tahdo löytyä ratkaisua.

Luopioisissa asuva tutkija näkee maaseudussa potentiaalia.

– Digitaalisuus tarjoaa mahdollisuuden siihen, että ihminen voi tehdä työtä oikeastaan missä tahansa. Ei ihmisiä tarvitse pakottaa muuttamaan niihin muutamiin kasvukeskuksiin, joita meillä on. Muuttoliikkeen seurauksena asuntojen hinnat ovat nousseet niin korkeiksi, ettei ihmisillä ole niihin varaa esimerkiksi Helsingissä. Samalla asuntojen hinnat estävät myös monipaikka-asumisen.

Toimi-hankkeen yhteydessä tutkittiin, miten ihmiset haluaisivat asua ja olla 2030.

– Tutkimus osoitti, että ihmiset haluaisivat asua ja tehdä työtä siellä, missä ovat, eivät muuttaa työn perässä kasvukeskuksiin. Poliittisessa päätöksenteossa olisi hyvä huomata, että tässä muutoksessa tärkeä resilienssi, kyky selviytyä muutoksesta, on parempi siellä, missä ihminen on asunut ja elänyt, koska siellä on olemassa myös oma turvaverkosto julkisen turvaverkon lisäksi. Iso osa ihmisitä tulee joten kuten toimeen kasvukeskuksissa. Kyky kestää yllättäviä muutoksia, esimerkiksi työn menettämistä, on vähäinen. Pahimmat putoamiset tapahtuvat siellä, Ilmola sanoo.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Veli-Matti Ilmola ja Pixabay