Verohallinto herättelee lukemaan tulevaisuutta

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi ennakoida. Verohallinnossa tulevaisuuden lukutaitoa on kehitetty jo pitkään. Asiantuntija Asko Torniainen innostaa kaikkia organisaatioita mukaan. Mitä jos?

Verohallinnossa lähdettiin ennakointityöhön jo vuosia sitten monestakin syystä. Alkuun sysäsi organisaatiossa herännyt sisäinen tarve asiasta innostuneiden kollegoiden kesken. Homma käynnistyi Torniaisen mukaan ”kerhomaisesti” vapaaehtoisten voimin.

”Kukaan ei nimittänyt ryhmää, vaan se nimitti itsensä. Alkuun asiaa vähän ihmeteltiinkin, mutta vähitellen ennakointityöhön alettiin suhtautua ihan uudella tavalla. Sittemmin siitä on tullut osa Verohallinnon strategiatyötä”, Torniainen kertoo.

Megatrendejä, muuttujia ja villejä kortteja

Verohallinnossa ennakointityön alun kerhomaisesta keskustelusta kasvoi osa strategiatyötä. ”Ennakointi haastaa jo hyväksyttyjä totuuksia ja pistää ajattelemaan uudestaan”, Asko Torniainen sanoo.

Verohallinnon epävirallinen PESTLE-ryhmä kokoontuu nyt puolivuosittain pohtimaan maailman menoa, makrotason ilmiöitä sekä vaikutusten ensivaiheen arviointia.

Ryhmän nimi rakentuu englanninkielisistä sanoista: poliittinen (political), taloudellinen (economical), sosiaalinen (social), teknologinen (technological), lainsäädännöllinen (legislative) ja ympäristöllinen (environmental).

”Yksinkertaistettuna ryhmän työ koostuu kolmesta näkökulmasta: megatrendeistä, muuttujista ja villeistä korteista”, Torniainen sanoo.

Megatrendit ovat faktoihin tai voimakkaaseen uskomukseen perustuvia kehityksiä. Muuttujat ovat asioita, jotka voivat saada erilaisia kehityssuuntia. Villit kortit ovat pienen todennäköisyyden, mutta suuren vaikutuksen omaavia erilaisia tapahtumia tai kehityksiä.

Ilmiöhallinta haastaa strategiaa

Kerhomaisesta keskustelusta kasvanut ilmiöhallinta eli ennakointityö on tänä päivänä keskeinen osa Verohallinnon toimintaa. Keskeisen toimintaympäristön muutosajurit vaikuttavat kaikkeen.

”Emme halua olla vain reaktiivisia, vaan pyrimme ottamaan ennakoidusti haltuun asioita, jotka vaikuttavat yhteiskunnan elämään ja ihmisten arkeen. Ilmiöhallinta ohjaa ja samalla haastaa strategiaamme”, Torniainen toteaa.

Ennakointityö vaatii organisaation luvan, jotta toimintaa saa kyseenalaistaa.

Muutosajureita ovat Suomen yhteiskunnallinen viitekehys, kiihtyvä kansainvälistyminen, uudet teknologiat, muuttuva työelämä ja yritystoiminnan muutokset. Kaikki ajurit liittyvät toisiinsa ja asioilla on keskinäisiä systeemisiä riippuvuuksia.

Ilmiöitä ja hiljaisia signaaleja kerätään Verohallinnossa yhteen usean eri ryhmän voimin – ja ilmiöitä myös tarjoillaan eteenpäin.

Mitä jos? Mitä jos? Mitä jos?

Elämme tänä päivänä niin sanotussa VUCA-maailmassa, joka tulee sanoista volatile (epävakaa), uncertain (epävarma), complex (monimutkainen) ja ambigious (moniselitteinen).

VUCA-maailmassa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia entistä nopeammin. VUCA-maailmasta puuttuu tosiasioita koskevaa informaatiota. VUCA-maailmassa tilanteita ja ilmiöitä hallitsevat niiden väliset monimutkaiset suhteet. VUCA-maailmassa myös tilanteet ja ilmiöt voidaan tulkita monella tavalla.

Joskus ilmiöt voivat tuntua utopistisiltakin.

Miten esimerkiksi Aasian talouskasvu vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan Verohallinnon näkökulmasta? Entä mitä, jos verokertymä laskee alustatalouden vuoksi kahdella miljardilla eurolla? Tai miten kansainvälinen pandemia tai suuri ympäristökatastrofi vaikuttaisi bruttokansantuotteeseen?

”Juuri tällaiset ilmiöt pakottavat pohtimaan organisaation ketteryyttä. Resilienssi on elinehto nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Pitää yrittää ymmärtää, vaikka ei voi tietää. Siksi skenaariot erilaisista tulevaisuuksista ovat tärkeitä. Meidän tulee olla valmiita, vaikkemme tiedä, toteutuuko niistä mikään.”

Pistetään koolle yhteinen tulevaisuuspäivä

Torniainen kannustaa kaikkia julkisen hallinnon organisaatioita mukaan tulevaisuuden ennakointityöhön. ”Emme voi odottaa, että se tulee jostain ylhäältä annettuna. Ennakointityö ja mahdolliset erilaiset tulvaisuuskuvat tulee tehdä oman organisaation näkökulmasta.”

”On tärkeää haastaa suunniteltu kehitys ja löytää uusia polkuja sekä havahduttaa tulevaisuuteen. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siihen voidaan varautua ennakoimalla. Varmaa on vain se, että tulevaisuus on jotain muuta kuin tämä päivä”, Torniainen korostaa.

Torniaisella on myös ehdotus. ”Ne organisaatiot, jotka nyt käynnistävät ennakointityötä, voisivat vuokrata muista organisaatioista ihmisiä, jotka ovat jo perehtyneet asiaan. Näin jokaisen organisaation ei tarvitsisi aloittaa alusta ja keksiä pyörää aina uudestaan.”

”Olisi myös hyvä, että julkisen hallinnon organisaatiot kokoontuisivat vaikka kerran vuodessa vaihtamaan porukalla ajatuksia ja ilmiöitä. Aito vuoropuhelu saattaa hyviä asioita kiertoon. Yhteinen tulevaisuuspäivä ei kuitenkaan saisi olla liian muodollinen, vaan sen tulisi sallia leikkisyyttä ja mielikuvitusta.”


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Verohallinto ja Pixabay