Koronatilanteen seurauksena työyhteisöjen arki on poikkeustilanteessa, joka näyttäytyy monimuotoisesti. Toisille se tarkoittaa työkalenterin tyhjenemistä ja työtehtävien häviämistä, lomautusta, irtisanomista tai yritystoiminnan romahtamista. Toisille tilanne tarkoittaa työn intensiivistymistä entisestään, työtehtävien vaihtumista tai uudelleen organisoitumista, uusien työskentelytapojen ja digisovelluksien opettelua ja työn turvallisuusriskien lisääntymistä.
Isolla osalla valtion työpaikkojen henkilöstöä työ on siirtynyt verkon lisäksi keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen sekä etäkoululaisten kouluarjen keskelle. Työn ja perheen yhdistäminen on toteutunut tavoilla, joita ei ehkä aiemmin olisi osattu kuvitellakaan tai edes haluttu asettaa tavoitteeksi. Yhtä kaikki tämä on kaikille uusi, äkillinen ja monilla tavoin sekä sopeutumiseen että uudistumiseen haastava tilanne.
Reagoimme hyvin yksilöllisesti meille yllättäviin ja haastaviin tilanteisiin. On luonnollista, että koemme tilanteet kuormittavina ja tunnemme esimerkiksi hämmennystä, hermostuneisuutta ja huolta. Uuden oppiminenkin voi tuntua kuormittavalta. Oleellista on sopivalla tavalla päästä käsittelemään tilanteessa syntyviä ajatuksia, tunteita ja oppimiskokemuksia yhdessä muiden kanssa ja itsenäisesti. Koronatilanne saattaa nyt tehdä näkyväksi myös organisaatiokulttuuriin sisältyvän yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kypsyysasteen. Johtamisessa ja työyhteisössä on nyt tärkeää tiedostaa henkisen ja sosiaalisen tuen tarjoamisen merkitys.
Koronatilanne on kuin yhteinen resilienssitesti. Resilienssi tarkoittaa yksilöiden, työyhteisöjen ja organisaation valmiuksia yhtäältä säilyttää toimintakykynsä ja palautua haastavista tilanteista ja toisaalta kykyä uudistua ja oppia sekä löytää uusia ratkaisuja yli aiemmin totuttujen toimintatapojen. Se on eräänlaista mielen ja toiminnan joustavuutta, tuen pyytämistä ja antamista, yhdessä oppimista. Tutustumme resilienssiimme vasta silloin, kun sitä tarvitaan, mutta samalla se myös kokemuksellisesti kehittyy. Esimerkiksi etätyössä tämä tarkoittaa juuri nyt sitä, että otamme laajalla rintamalla ja nopeasti haltuun virtuaalisen työn välineitä, jotta saamme arjen työn taas rullaamaan. Koronan jälkeiseen aikaan jää sen arviointi, mitkä uusista opituista ratkaisuista jäävät oikeasti sujuvoittamaan työtämme.
Organisaation resilienssiä on myös kriisi- ja traumatietoisuus, joka näyttäytyy erilaisin toimenpitein. Poikkeustilanteessa resilientti organisaatio on aktiivinen kriisiviestijä, kuunteleva johtaja, varmistaa työn tekemisen edellytyksiä, tarjoaa proaktiivisesti henkistä ja sosiaalista tukea, työterveyspalveluita, itseapuneuvoja ja työkaluja tilanteen käsittelyyn. Se muistuttaa myös psykofyysisestä hyvinvoinnista, jota työn tauottaminen, työstä palautuminen ja ergonomiasta huolehtiminen edistävät.
Henkistä ja sosiaalista tukea johtamisessa ja työyhteisön toiminnassa voi jäsentää kriisityötä ohjaavien yleisten periaatteiden avulla. Näitä ovat rauhallisuus, turvallisuus, yhteisöllisyys, minä- ja yhteisöpystyvyys sekä toivo. Näiden periaatteiden soveltamista voi kutsua psykologiseksi ensiapuvalmiudeksi, jolla tarjotaan henkistä ja sosiaalista tukea niille, jotka saattavat sitä tarvita. On hyvä myös tiedostaa, että vastaukset henkisen ja sosiaalisen tuen tarpeeseen löytyvät myös perheestä, ystävistä ja harrastusverkostoista sekä lukuisilta asiantuntijatahoilta.
Käytännössä tuki voisi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia tekoja:
- Turvallisuus: Tuetaan turvallisuuden tunnetta ottamalla yhteyttä ja olemalla saatavilla. Viestitään ja kuunnellaan aktiivisesti isoja ja pieniä asioita. Huolehditaan etätyöskentelyyn, työtehtävien mahdollisimman normaaliin jatkamiseen, turvallisuuskysymyksiin ja työterveyteen liittyvistä puitteista ja palveluista. Kokeillaan asioita, eikä haittaa, jos ei heti onnistu.
- Rauhallisuus: Tuetaan rauhoittumista keskustelemalla tarpeen mukaan työn tavoitteista ja tehtävien priorisoinnista. Keskustellaan siitä, mitä on mahdollista tehdä kuten ennen poikkeustilannetta, mitä voi ja kannattaa siirtää ja mitä voidaan tehdä aivan uusilla tavoilla ja keinoilla. Huolehditaan työn tauottamisesta ja työstä palautumisesta. Muistetaan, että työn ei pidä tulla koko elämän sisällöksi etätyössäkään. Muistetaan välillä pysähtyä ja hengittää syvään. Hyödynnetään erilaisia stressinsäätelyn itseapuneuvoja.
- Yhteisöllisyys: Tuetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta aktiivisesti ja digisovelluksia hyödyntäen. Pysähdytään sovelluksien avulla yhdessä keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia sekä keksimään ratkaisuja tilanteissa, joissa ei voidakaan toimia niin kuin ennen.
- Itse- ja yhteisöpystyvyys: Tuetaan minä- ja yhteisöpystyvyyttä kannustamalla ja huolehtimalla jatkuvuudesta ja yhteistyösuhteista. Kiitetään toiminnan ylläpitämisestä ja uusista ratkaisuista. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Jaetaan vinkkejä ja itseapuneuvoja. Harjoitetaan itsemyötätuntoa ja empatiaa.
- Toivo: Rakennetaan yhdessä näkymää tulevaan ja poikkeustilanteen jälkeiseen aikaan. Jaetaan onnistumisia. Sparrataan toisiamme epävarmuuden sietämisessä. Kirjoitetaan omaa ja yhteistä päiväkirjaa ajatuksista, tunteista sekä oppimisesta, josta on hyötyä myös poikkeustilan jälkeen
Keksikää tekoja yhdessä lisää! Poikkeustilanne haastaa organisaation valmiudet henkiseen ja sosiaaliseen tukeen eli sen, kuinka hyvin oivalletaan henkisen ja sosiaalisen tuen tarpeet akuutisti poikkeustilanteessa, sen kestäessä ja myös sen päättymisen jälkeen. Mitä aktiivisemmin tuesta huolehditaan alusta alkaen, sitä sujuvampaa arki on poikkeustilan päätyttyä.
Lisää kättä pidempää. Linkki sivustolle, jonne koottuna podcasteja, artikkeleita, työkaluja ja itseapuneuvoja henkiseen ja sosiaaliseen tukeen >
Kirjoittaja: Tuija Hytönen, Johtava asiantuntija, Valtiokonttori | Kuvat: Valtiokonttori ja Pixbay
