Mitä jos oma työpaikka kylpee ikävissä uutisissa ja kielteisessä valossa? Miten jatkuvat muutokset ja negatiivinen julkisuus vaikuttavat organisaation identiteettiin? Työyhteisöjen toimijuuden kehittäjä ja työidentiteettivalmentaja Salme Mahlakaarto vastaa.
Salme Mahlakaarto on nainen paikallaan. Hän on väitellyt ammatillisesta voimaantumisesta, valmentanut eri alojen ammattilaisia sekä toteuttanut erilaisia kehittämisohjelmia yli 20 vuoden ajan. Salme on tutkinut voimaantumisen ja identiteettityön kysymyksiä sekä rakentanut työssä uudistumisen ohjelmia.
– Työorganisaatioilla on aina oma historiansa, kokemuksensa ja tarinansa sekä sen tuloksena syntynyt organisaatioidentiteetti. Voidaankin sanoa: sellainen työntekijä kuin organisaatio. Ja sama päinvastoin: myös ihmiset luovat olemassaolon tavoillaan organisaation, Salme aloittaa.
Sukelletaanpa hieman syvemmälle.
Salme Mahlakaarto on julkaissut kirjan ”Persoona työssä – työidentiteettitaitoja työntekijöille ja esimiehille”. Se on järeä tietopaketti työidentiteettien ja toimijuuden vahvistamisesta organisaatiossa siten, että ihmisen ja työn voima lisääntyvät rinnakkain.
Työ ja identiteetti käsi kädessä
Kun organisaatiota ravistellaan ja negatiiviset asiat painavat päälle, identiteettin merkitys korostuu. On tyypillistä, että organisaation fuusiossa johto käyttää ajastaan 70 prosenttia rakenteiden uudistamiseen, 20 prosenttia toiminnan muutoksiin ja vain 10 prosenttia organisaatioiden kulttuurien pohtimiseen.
Työidentiteettien tai toimijuuden vahvistamisen polkua aina ei edes tunnisteta.
– Organisaation identiteetit saavat muutostyössä ja erilaisissa kriisitilanteissa liian vähän huomiota, vaikka teema on tällä hetkellä mitä ajankohtaisin monien muutosten ja tapahtumien turbulensseissa, Salme vahvistaa.
– Työ ja identiteetti kulkevat käsi kädessä. Niiden suhde on aina vastavuoroinen, jossa molemmat muovaavat toisiaan. Rakenteiden muutoksen ohella tarvitaan vuorovaikutusta, jossa muokataan myös identiteettejä – kokemusta siitä, kuka työssään on ja mitä muutos aidosti merkitsee. Tarvitaan arjen työssä kiinni olevaa puhetta ja käytännön tekoja.
Jatkuva negaatiopuhe syövyttää
Salmen mukaan on selvää, että negatiivinen julkisuus vaikuttaa aina organisaation työntekijöihin – joihinkin enemmän, joihinkin vähemmän. Työyhteisön ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutuksesta syntyvä imago vaikuttaa niin työyhteisön kuin työntekijöiden identiteettiin.
Pitkään jatkuva negaatiopuhe alkaa vaikuttaa ihmisen kokemukseen siitä, missä mennään.
Seurauksena voi olla voimattomuutta, juurettomuutta ja tilanteen hallinnan menettämisen tunnetta. Kun luottamus ja usko organisaatioon heikkenevät paljon, koko organisaation identiteetti haurastuu eikä siihen voida enää sitoutua aidosti. Salmen mukaan voidaan jopa puhua työyhteisödepressiosta tai organisaatiohäpeästä, jota ihmiset kantavat.
– Ihmiset kaipaavat välillä lepoa jatkuvasta muutoksesta. Ihmisyyteen kuuluu myös riittävä autonomia ja toimijuus. Omien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja osallistaminen vahvistavat työhyvinvointia ja sitä kautta sekä työntekijän että koko työyhteisön identiteettiä.
Vahva identiteetti voittaa negatiivisuuden
”Velvollisuus, oikeus ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiseen kannattelevat ihmisiä organisaatioissa”, Salme Mahlakaarto sanoo.
Salme kuulee työssään paljon työhän liittyviä surutarinoita. Muutokset ovat herättäneet kysymymään, mikä on minun identiteettini, mikä on minun työni arvo. Monesti ihminen joutuu ponnistelemaan eteenpäin enemmän tai vähemmän hämillään. Myös ikä tekee tehtävänsä: noin 50-vuotiaana oman identiteetin laajentaminen uusille mahdollisuuksille on tärkeää. Työroolit kapeutuvat, jos niitä ei ravita.
– Tietotekniikka on muuttanut monen ammatin luonnetta. Kun esimerkiksi sihteerin perinteinen työ katosi, myös sihteerin tehtäviä pitkään tehneiden ihmisten työidentiteettikin saattoi kadota. Olipa muutos myönteinen tai negatiivinen, se voi olla vakava ja monellakin tavalla vaikuttava, Salme toteaa.
Jos organisaation identiteetti on hauras, kuilu kasvaa ja yhteys heikkenee. Voi herätä kysymys, olenko minä vain organisaation jätesäkki tai arvoton heittopussi. Jos organisaatio on vahva ja ihmiset kokevat tekevänsä tärkeää työtä, negatiivinen julkisuuskaan ei pääse haurastuttamaan identiteettiä.
– Ammatillinen ylpeys, kiinnittyminen omaan työhön ja sen arvostaminen ylittävät negatiiviset mediapuheet. Kun työtä pidetään tärkeänä ja arvossa, identiteetti on vahva kaikesta huolimatta. Kun identiteetti on hauras, suhde organisaatioon voi kivettyä tai särkyä.
Työyhteisön selkäranka pitää pystyssä
Koska muutos tuo turvattomuutta, organisaatioissa tarvitaan identiteettiä ylläpitävää vuorovaikutusta ja turvallisuuspuhetta. Tarvitaan luottamusta, kannustamista, rehellisyyttä ja aitoutta. Pintapuoliset menestyspuheet eivät kannattele ihmistä, vaan saavat aikaan sisäisen epäuskon ja voiman menetyksen.
– Velvollisuus, oikeus ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiseen kannattelevat ihmisiä organisaatioissa. Paraskaan työyhteisö ei voi pelastaa yksilöä eikä voimaantuneinkaan yksilö voi pelastaa yhteisöä, jonka toimintakulttuuri ei tue yksilöllistä ja yhteisöllistä kasvua, Salme summaa.
Millaiset asiat sitten kannattelevat työyhteisöä yli kriittisten pisteiden? Salme puhuu työyhteisön selkärangasta – coresta, joka pitää sen vuorovaikutusmaailmaan hengittävänä.
Selkäranta koostuu yhteisestä visiosta, tavoitteista ja toimintamallista, käytettävissä olevista voimavaroista, selkeistä työrooleista sekä työyhteisön ammatillisesta vuorovaikutuksesta eli sitoutumisesta yhdessä työskentelyyn yhteisten tavoitteiden suuntaan. Selkärankaa kannattelee yhteinen johtajuus, joka tarkoittaa jokaisen työntekijän yhteistä sitoumusta yhteiseen toimintaan, jota johtaja omassa roolissaan johtaa.
Teksti: Sari Okko | Kuvat: Pixabay ja Studio Pellava
