Kone on ottamassa niin suuria harppauksia, että on otettava esille koneen käyttäytymiseen liittyvät eettiset kysymykset. Ne ovat niitä samoja, joihin ihmisen moraali perustuu. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Millaiset valinnat ovat oikeita, millaiset vääriä? Mistä asioista pitää yhdessä sopia? Kuka kantaa vastuun? Mikä on rangaistus väärinkäytöksestä?
Tekoälyn etiikkaa (Otava, 2019) on filosofi Maija–Riitta Ollilan tuore kirja, joka porautuu suhteellisen uuteen, koko ajan muutoksessa olevaan alueeseen, tekoälyyn, jonka määritteleminenkin tuottaa edelleen hieman ongelmia.
Maija-Riitta Ollila on kirjoittanut kirjan tekoälyn etiikasta, mutta haluaa laajentaa aihetta eläviin koneisiin.
– Kyse on digitalisaation etiikan osa-alueesta. Itse liitän tekoälyyn koneoppimisen eli koneen kyvyn autonomisesti lisätä tietomääräänsä ja toimintakykyään. Se on erottanut sen robotista, joka on toiminut sen perusteella, mitä se on ohjelmoitu tekemään. Tässäkin kehitys on kulkenut eteenpäin, nykyisin myös robotit kykenevät itsenäisesti oppimaan ja myös opettamaan toisiaan, Maija-Riitta Ollila sanoo.
Ollila muistuttaa kuitenkin, että nyt ei ole syytä pysähtyä vain tekoälyyn, vaikka se onkin juuri nyt polttopisteessä. Kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta, josta käytetään nimitystä neljäs teollinen vallankumous. Sille on ominaista esimerkiksi digitaalisen ja biologisen yhdistäminen, elävien koneiden luominen.
– Olen innostunut siitä, mitä on tapahtumassa, sillä ne askelet, joita ollaan ottamassa, tulevat merkittävällä tavalla muuttamaan ihmistä ja sitä ympäristöä, jossa elämme ja toimimme.
– Jotta tekoälystä olisi hyötyä, ihmisten tulee suhtautua sen käyttöön myönteisesti. Mutta ihmiset suhtautuvat tekoälyyn myönteisesti vain siinä tapauksessa, että etiikasta pidetään tiukka huoli. Riskit ja haitat on pyrittävä eliminoimaan mahdollisimman hyvin, Ollila sanoo.
Käynnissä oleva muutos on murtanut myös tieteen raja-aitoja.
Käynnissä oleva muutos on murtanut myös tieteen raja-aitoja. Kun vuosikymmenien, ehkä pidemmänkin ajan luonnontieteilijät ja humanistit ovat tehneet tutkimusta tarvitsematta juurikaan toinen toisiaan, näkyvissä olevat mullistukset ovat osoittaneet, että yhteistyötä tarvitaan. Luonnontieteilijät kehittävät systeemejä, joiden toiminta edellyttää, että filosofit määrittelevät toiminnan rajoja, sitä mitä saa tai ei saa tehdä, mikä on ihmisen ja koneen välinen suhde, mikä on elollisen ja koneen rajapinta, kuka ohjaa ketä?
– Keskustelussa on aika yksioikoisesti, suorastaan väärin, asetettu kone ja ihminen vastakkain. Ajatellaan, että kone ottaa ihmisen paikan ja on uhka ihmiselle. Se on hyvin kapea näköala. Kyse on pikemminkin siitä, kuinka ihminen ja kone saadaan keskinäiseen vuorovaikutukseen niin, että tarjolla oleva hyöty saadaan parhaimmin käyttöön.
– On totta, että tekoäly tulee viemään työpaikkoja perinteisestä työstä, sillä on paljon tehtäviä, joita kone pystyy tekemään ihmistä paremmin. Sehän ei ole mitään uutta. Teollisuudessa robotti on jo aika päiviä sitten korvannut ihmisen. Sen seurauksena laatu on parantunut, tuotantokustannukset alentuneet ja tehokkuus kasvanut, Ollila muistuttaa.
Datan laatu ratkaisee
Yksi tekoälyn soveltamisala on datan louhiminen. Erilaiset organisaatiot keräävät niin valtavasti tietoa, että sen käsitteleminen ihmisen voimin ei enää ole mahdollista. Avuksi tarvitaan kone, joka on tällaisen valtavan tietomassan keskellä omimmalla alueellaan. Se kykenee nopeasti tutkimaan ja järjestämään datan haluttujen algoritmien mukaisesti. Se pystyy myös oppimaan läpikäymästään datasta ja hyödyntämään hankkimaansa tietoa.
– Tässä piilee vaara, joka liittyy datan laatuun. Jos data sisältää runsaasti vinoa, väärää tai sopimatonta sisältöä, kone omaksuu sen, koska sillä ei ole olemassa sellaista moraalista koodia, jonka perusteella se tekee valintoja, mikäli sen käyttämä data ei sitä anna, Ollila sanoo.
Ihmisellä on siis vastuu siitä, millaista dataa tekoälyn opettamisessa käytetään.
Tästä päästään herkälle alueelle, maailmanpolitiikkaan. Digitalisaatio on globaalia. Suuret amerikkalaiset yhtiöt, kuten Google, Amazon ja Facebook etunenässä keräävät kaiken aikaa joka puolelta maailmaa tulevaa informaatiota.
Samaan aikaan globaali keskusteluyhteys on heikentynyt, kun nationalismi on nostanut päätään. Tarvittaisiin kykyä luoda globaaleja pelisääntöjä esimerkiksi digitalisaatiolle. Sen sijaan rajoja suljetaan ja vannotaan oman kansallisen edun nimiin.
– Tekoälyä tarvittaisiin rakomaan ihmiskunnan ongelmia, ei vain edistämään valtioiden tai yritysten kilpailukykyä, Maija-Riitta Ollila sanoo.
– Maailman toimintaympäristö on nyt vaikea. Jokainen, myös Suomi, hakee omaa kansallista kilpailukykyä. Tekoäly halutaan valjastaa kansallisten intressien vetämiseen, ei ihmiskunnan yhteisten ongelmien ratkaisemisen, mihin sitä kaikkein eniten tarvittaisiin ja jossa sillä olisi todella paljon annettavaa.
– Nyt on käymässä niin, että tekoälyä sovelletaan tehokkaimmin itsekkäiden valtiollisten tai yrityskohtaisten intressien palvelemiseen. Tekoäly on erityisen kehittynyttä esimerkiksi markkinoinnin ja mainonnan kohdentamisessa, jolla voidaan edistää yritysten kaupallisia intressejä tai valtioiden halua kontrolloida kansalaisiaan. Sillä siis lisätään kuluttamista tai poljetaan tehokkaasti ihmisoikeuksia.
Tekoälyn merkitys myös aseteollisuudessa on erittäin merkittävä. Ilman ihmistä toimivat älykkäät laitteet tarjoavat sodankäyntiin aivan uudenlaisen mahdollisuuden, kun riski ihmisuhreista vähenee. Se saattaa alentaa sodankäynnin kynnystä. Uhrimäärän vähetessä kansalaisten sodankäynnin hyväksyttävyys voi kasvaa, etenkin, jos pystytään rakentamaan kansalaisia tyydyttävä poliittinen perustelu väkivallalle. Siihen nationalismi tarjoaa kasvualustaa.
Kone huolenpitäjänä
Kone on ylivoimainen loogis-matemaattisissa tehtävissä. Aina emme tule ajatelleeksi, että aika monet asiat ovat loogis-matemaattisia sovelluksia.
Vesa Sirén esitteli Helsingin Sanomissa tekoälyn sävellyskykyä. Hän pyysi David Copea, joka on pioneeri musiikin ja tekoälyn yhdistäjänä, tekemään koneella sibeliusmaisen sävllyksen. Kuulija saattoi sitten verrata kahta sävellystä, toista, joka oli Sibeliuksen säveltämä ja toista, jonka Cope oli antanut koneen tehdä. Ainakin harrastajan korvaan koneen tekemä kuulosti sibeliaanisemmalta.
Myös erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä tekoäly on ahkerassa käytössä. Asiakaspalvelussa on hyvin suuri määrä aivan samaa kaavaa noudattavia perustehtäviä, jotka kone hoitaa ihmistä paremmin.
Kauhistumme ajatusta siitä, että erilaisia hoivapalveluja antaisi kone ihmisen sijaan. Missä on inhimillinen lämpö. Voi olla, että se jää ainakin jossakin määrin puuttumaan, mutta niin jää inhimillinen kiukku, väsyminen, turhautuminen ja kaikki sellaiset hoidon laatua heikentävät tekijätkin pois, jotka ovat ominaisia ihmiselle.
Maija-Riitta Ollila näkeekin, että tekoälysovelluksilla tulee olemaan valtavia mahdollisuuksia ikäihmisten käytössä ja arkisten askareiden avustamisessa.
– Nämä ovat esimerkkejä siitä, että kyse on ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutuksesta, ei joko tai -asetelmasta, jollainen usein keskustelussa halutaan synnyttää. Sillä lailla tekoäly saadaan näyttämään uhkalta, vaikka se todellisuudessa on mahdollistaja, Ollila sanoo.
Valtion pitää ottaa määrittelyvastuu
Maija-Riitta Ollila on ymmällään siitä, että valtio on tähän asti ollut vetäytyvä tekoälyrintamalla. Se on määritellyt, että Suomen tulee olla eturintamamassa tekoälyn käytössä. Se nähdään kansallisena kilpailuetuna, riippumatta siitä, mihin sitä sovelletaan. Tekoälyn eettiset kysymykset jätetään yritysten ratkaistaviksi. Ne rinnastetaan yritysten arvoihin.
Maija-Riitta Ollila pitää tätä täysin riittämättömänä. Tekoälyn myötä esille on nousemassa niin suuri ja koko yhteiskuntaa, globaalisti koko maailmaa muuttava kehitys, että muutosta on ennakoitava. Se vaatii myös valtion tasolla tehtäviä ratkaisuja, tyypillisesti lainsäädäntöä, että kehitys ei etene hallitsemattomasti esimerkiksi vain yritysten yksityistä menestystä tukien.
Tekoälyn pitäisi kilpailuedun sijasta olla ratkaisija, joka etsii vastauksia ihmiskunnan kiperimpiin kysymyksiin ja joka valjastetaan turvaamaan ihmiskunnan tulevaisuus, jota uhkaavat erilaiset ihmisen aiheuttamat ongelmat, ilmastonmuutos, maapallon kantokyvyn jatkuva ylittäminen, köyhyys, sodat ja konfliktit.
Teksti ja kuvat: Heikki Hakala
