Hei me twiittaillaan!

”Emme tarvitse opetustiloja, vaan inspiroivia oppimisympäristöjä. Emme puhu enää opetusteknologiasta, vaan uusista sosio-digitaalisista vuorovaikutuksen muodoista. Tilaratkaisujen tulee olla sellaisia, että ne koukuttavat oppimiseen.”

Näin näkee kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta. Hän on ollut mukana rakennetun ympäristön huippuosaamisen keskittymän RYM Oy:n sisäympäristö-ohjelmassa, jossa tehdään käyttäjälähtöistä ja monitieteistä tutkimusta. Tavoitteena on tuottaa maailmanluokan osaamista osaamisympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Lonka puhuu mm. mahdollisuuksista yhdistää kasvokkain tapahtuvat opetustilanteet virtuaalisesti tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Tällaisissa ratkaisuissa olisi potentiaalia suomalaisiin innovaatioihin, jotka mahdollistavat uudenlaiset ajasta ja paikasta riippumattomat oppimisen muodot niin oppilaitoksissa, työpaikoilla kuin kotonakin.

Usein kokouksissa ollaan fyysisesti läsnä, mutta ei henkisesti, eikä ainakaan yhteisöllisesti.

”Nyt tutkitaan yhteisöllistä tiedon luomista. Kun keinoja osallistua yhteisten asioiden käsittelyyn on monia mm. mobiililaitteiden ansiosta, kaikki – ne hiljaisimmatkin – pääsevät osallistumaan paikasta riippumatta ja samalla vaikuttamaan. Tämä koetaan yleensä palkitsevaksi.”

”Samalla tapaamiset tehostuvat. Voi olla, että pirteä puolen tunnin virtuaalikokous riittää sen sijaan, että istutaan pari tuntia neuvotteluhuoneessa ja pyritään pysymään hereillä. Usein kokouksissa ollaan fyysisesti läsnä, mutta ei henkisesti, eikä ainakaan yhteisöllisesti. Tai voi olla niinkin, että ollaan henkisesti läsnä, mutta ei fyysisesti.”

Vanhemmalle väelle suullinen keskustelu on usein se ainoa oikea juttelutapa, mutta 90-luvulla ja myöhemmin syntyneille myös chattailu ja twiittailu ovat keskustelua.”

”Twiittailua tehdään koko ajan ja kaikkialla, myös kesken tilaisuuksien, mikä on nykyään ihan sallittua ja jopa toivottavaakin. Jos luennolla on 20 ihmistä ja joku puhuu jotain kiinnostavaa, twiittien ansiosta sanoma voi levitä nopeasti jopa tuhansille. Itse olen hyvin pettynyt, ellei omalla luennollani kukaan löydä siitä mitään twiittaamaan innostavaa”, Lonka hymyilee.

 


Teksti: Sari Okko | Kuva: Linda Tammisto

(Uusi Kaiku 04/2014)