Case Rikosseuraamuslaitos: Henkilökierrolla työnkuvat tutuiksi

Rikosseuraamuslaitoksessa päätettiin vuonna 2010 yhdistää vankityöstä tuomittujen arviointi, rangaistusajan suunnittelu ja sijoittaminen sekä rikoksista epäiltyjä koskevien lausuntojen antaminen uuteen Arviointikeskukseen.

Arviointikeskuksen johtajana vuodesta 2011 toiminut Annamari Räisänen kertoo, että vaikka tehtävät keskitettiin yhteen yksikköön, siihen ei syntynyt yhtä työyhteisöä, vaan tiimit työskentelivät erillään.

”Yhdistymisen jälkeen yksiköissä alettiin keskustella tarpeesta yhtenäistää tehtävänkuvia. Tämä herätti henkilöstössä ensi alkuun vastustusta.”

Perspektiiviä toisen työn ymmärtämiseksi ja oman kiinnostuksen kohteiden löytämiseksi on saatu työkierrosta.

”Rakensimme toimintamallin, jossa kaikki pääsivät tutustumaan toisen tiimin perustehtävään työskentelemällä siinä 3 ̶ 4 kuukauden jakson ajan. Vaihtoa suunniteltiin yhdessä henkilöstön kanssa”, hän kertoo.

Ohjaajakonsultin työnohjaus ja yhteiset prosessipäivät tukivat työnkiertoa käytännössä. ”Henkilökierto tarjosi eräällä tavalla ilmaa ja virkistystä henkisesti kuormittavaan työhön. Se on tarjonnut samalla mahdollisuuden tutkia Rikosseuraamuslaitosta ja sen erilaisia tehtäviä kokonaisuutena”, Räisänen toteaa.

Avoin ja dialoginen keskustelu vaikeistakin tilanteista on myös johdon mielestä osoittautunut olevan vaativaa vuorovaikutusta. Ihmiset muuttuvat hitaasti, mutta Räisäsen mielestä muutosta on tärkeä pitää jatkuvasti esillä, vaikka se viekin välillä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kolmivuotiseksi suunniteltu hanke on nyt puolivälissä. Uusi organisaatiomuutos ja tehtävien jako jatkuu, mikä lisää hämmennystä.

Kannattaa varmistaa, että uudet rakenteet auttavat luomaan uutta toimintatapaa.

Räisänen korostaa, että muutoksen keskellä on tärkeää motivoida ja kannustaa vanhoja työntekijöitä tutkimaan uuden yksikön tavoitteita ja strategiaa, sekä samalla pohtia oman taustaorganisaation periaatteita ja käytäntöjä.

”Kannattaa järjestää mahdollisimman paljon yhteisiä, oikeaan työhön liittyviä tapaamisia ja samalla varmistaa, että uudet rakenteet auttavat luomaan uutta toimintatapaa.”

Lähiesimiehillä on Räisäsen mukaan tärkeä tehtävä varmistaa, että molempien ryhmien asioita käsitellään samassa suhteessa. Mikäli henkilöstö jätetään suunnittelun ulkopuolelle ja vain tiedon vastaanottajaksi, syntyy helposti todellisuudesta irrallaan olevia kuvitelmia.

”Henkilöstön esittämiin ideoihin on hyvä tarttua nopeasti ja kannustaa heitä edelleen tuomaan yhteiseen keskusteluun ajatuksiaan ja toiveitaan. Myös eri tehtävien sanallinen arvostaminen on tärkeä viesti siitä, että kaikki työ ja tekijät ovat tärkeitä.”

 


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuva: Rikosseuraamuslaitos

(Uusi Kaiku 03/2014)