Case Maanmittauslaitos: Luottamus kehittää kulttuuria

Uudistunut Maanmittauslaitos rakentaa yhtenäistä toimintakulttuuria joustavilla työajoilla ja ammattimaisella johtamisella. Luottamukseen perustuva tekeminen ja avoin vuoropuhelu ratkaisevat.

Osaksi yli 200-vuotiasta Maanmittauslaitosta liitetty Geodeettinen laitos sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tietotekniikan kehittämistehtävät muodostavat tämän vuoden alusta yhden yhteisen valtakunnallisen laitoksen. Toimipaikat sijaitsevat 37 paikkakunnalla ja henkilöstön määrä on 1835.

Kaksi isoa organisaatiomuutosta perättäin läpikäyneessä virastossa opetellaan sovittamaan yhteen erilaisia työskentelytapoja ja tottumuksia. Digitaalinen toimintaympäristö helpottaa monipaikkaisuuden toteutumista ja johtamisen arvopohjana toimii luottamus.

”Koko organisaatio myllättiin reilu vuosi sitten ja muutettiin paikallisesta valtakunnalliseksi. Johtamassani yksikössä työskentelee lähes 400 henkilöä eri puolilla maata sijaitsevissa palvelupisteissä, joten tässä vierähtää vielä tovi, kunnes osaan yhdistää kaikkien nimet ja kasvot”, perustoimituksia tekevän tulosyksikön johtaja Irma Lähetkangas kuvailee omalta kohdaltaan muutosta.

Tänä päivänä liikkuvan työn edellytykset ovat nykytekniikan ansiosta erittäin hyvät.

Hallintojohtaja Matti Hyytinen sanoo työn monipaikkaisuuden ja itsenäisyyden olevan maanmittareiden kohdalla jopa pitkällisen historian tuotos. Jo 1600-luvulla maastossa tehtävät työt aloitettiin maan tultua paljaaksi ja lopetettiin lumen tuloon.

”Työmme ei ole oikeastaan koskaan ollut toimipaikkaan sidottua”, hän huomauttaa. ”Tänä päivänä liikkuvan työn edellytykset ovat nykytekniikan ansiosta erittäin hyvät. Edes toimistoa ei tarvita, sillä e-kirjeiden lähettäminen onnistuu suoraan maastosta läppärin avulla.”

Liikkuvuus tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijä saattaa pitää kokouksia milloin kunnantalolla milloin asiakkaan luona. ”Koska maa on paikkaan sidottua, maanmittari menee maan luokse. Moni asuukin lähistöllä, jolloin kotoa käsin on jopa kätevää työskennellä”, Lähetkangas sanoo.

Myös toimistotyö elää murrosvaihetta. Käytössä olevan monitoimitilakonseptin avulla haetaan sekä oman työn vaikutusmahdollisuuksia että tuottavuuden kasvua. Tekniikka on valjastettu tukemaan liikkumista toimiston sisällä ja toimipisteiden välillä.

Hyytinen kertoo koko laitoksen tuottavuuskehityksen olleen poikkeuksellisen hyvä jo vuodesta 2009 lähtien. Tehokas toimitilojen käyttö tuo jatkossa lisää säästöjä. ”Toimitilapuolella on käynnissä miljoonan euron kustannusjahti. Uskon, että siihen päästään muutaman vuoden sisällä.”

Työajat joustavat

”Mahdollisuus vaikuttaa työskentelyn ajankohtaan ja paikkaan antaa koko henkilöstölle suuren vapauden sovittaa perhe-elämää ja uraa paremmin yhteen”, kertoo henkilöstölakimies Tia Alander viisi vuotta käytössä olleesta sopimuksesta.

Joustavat työajat ovat saaneet hyvää palautetta ja merkitsevät Alanderin mukaan isoa asiaa koetun työviihtyvyyden kannalta. ”Olennaista on, että tehtävät hoidetaan. Palvelussuhde perustuu luottamukseen.”

Työpäiviä voi myös jaksottaa ja pitää muutaman tunnin tauon vaikka keskellä päivää. Kellokortteja ei tarvita, sillä Turreksi nimetty työajanseurantajärjestelmä huolehtii myös saldokertymästä.

Tampereella työskentelevä viestintäasiantuntija Anne Pakarinen kertoo kolmilapsisen perheen syysloman sujuneen Itä-Suomen mummolassa näppärästi, sillä äiti saattoi samaan aikaan tehdä täyspäiväisesti työtään paikallisissa toimipisteissä ”ja lapset tulivat hoidetuiksi”.

Pakarinen sanoo oppineensa rytmittämään työtä muutenkin sopivasti kodin ja työpaikan välille. ”Videoneuvottelu on joskus järkevää pitää oman koneen äärellä kotona, samoin osa kirjoitustöistä sujuu siellä ilman keskeytyksiä. Mahdolliset pyykinpesutauot saa merkittyä 15 minuutin tarkkuudella pois työajasta”, hän kuvailee.

Kun molemmin puolin löytyy joustoa, lopputuloksena syntyy jotain enemmän.

Tikestä siirtynyt osaamisen kehittämistiimin asiantuntija, Kaiku-kehittäjä Eeva Sankari korostaa, että joustavia työaikoja seuraavan järjestelmän ansiosta harmaan työn määrä on saatu minimoitua.

”Aiemmin illalla ja viikonloppuina tehtyä työtä ei huomioitu työajaksi, vaikka etenkin pienten lasten vanhemmille kertyi helposti kotiin vietäviä tehtäviä klo 16 jälkeen. Tehokkuuden lisäksi uudessa järjestelmässä näkyykin vahva työsuojelullinen näkökulma.”

Irma Lähetkankaan mielestä joustavassa työajassa toteutuu lisäksi win-win-periaate, jossa sekä työntekijä että työnantaja voittavat.

”Kun molemmin puolin löytyy joustoa, lopputuloksena syntyy jotain enemmän. Myös asiakaspalvelu paranee, sillä keskus pystyy kertomaan kysyjille asiantuntijoiden aikatauluista.”

Hän toteaa seurannan olevan esimiehen näkökulmasta jopa helppoa, sillä suuri osa työstä on jollain tavalla mitattavissa. Se, että esimies kontrolloisi kaikkea, on täysin mahdotonta. ”Tulokset puhuvat puolestaan siitä, että töitä on tehty.”

Laatua esimiestyöhön

Ammattimaisen esimiestyön käsite lanseerattiin vuosi sitten organisaatiouudistuksen yhteydessä, jolloin noin 80 esimiehen johdettavaksi siirtyi keskimäärin 30 ̶ 50 työntekijää eri paikkakunnilla.

Etenkin asiantuntijatyössä itseohjautuvuus korostuu. Johtaminen ei merkitse kädestä pitämistä, vaan jokaisen pitää kyetä etenemään omalla agendallaan, Eeva Sankari muistuttaa.

”Muutoksen tueksi sekä henkilöstölle että esimiehille on tuotettu paitsi koulutusta myös erilaisia oppaita ja ohjeita. Ammattimaisen johtamisen periaatteet on linjattu esimiestyön laatumalliin ja edelleen konkretian tasolle esimiehen käsikirjaan.”

Sankari kertoo, että parhaillaan terävöitetään asioita, joita esimiehen tulisi oppia tunnistamaan infomyrskystä. Työn alla on esimiehille tarkoitettu verkko-oppimisympäristö, jossa voi omaehtoisesti ja samalla ohjatusti suorittaa Maanmittauslaitoksen laatumallin mukaisen esimiessertifikaatin.

Myös tiimien työskentelytapoihin on kiinnitetty huomiota. Sankarin omassa tiimissä työtä pyritään tekemään työpareissa. ”Ennakoimme ruuhkahuippuja yhdessä ja jaamme systemaattisesti osaamista tiimin sisällä ja myös tiimistä ulospäin.”

Kaiku-kehittäjän rooliin kuuluvaksi Eeva Sankari kokee myös inhimillisemmän puolen esillä pitämisen.

”Haluaisin korostaa tunnetaitojen merkitystä ja yhteisten positiivisten tunteiden aikaansaamista. Mitä annamme ajastamme toisille? Miten sytytämme yhteisen roihun? Pelkällä tiedolla tämä ei onnistu, tarvitaan jokin yhteinen juttu.”

 


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuva: Soile Kallio

(Uusi Kaiku 02/2015)